Blogi

• Voimaannuttava vuorovaikutus

  Käännyt ovensuusta ja katsot silmiin ”kiitos voimaannuttavasta tapaamisesta”.

  Jäin miettimään mitä vuorovaikutuksessa oikeen tapahtui kun asiakas koki tapaamisen voimaannuttavaksi.
  Tämä aihe kiinnostaa minua niin paljon, että olen tekemässä ratkaisukeskeisen psykoterapian gradua aiheeseen liittyen.

  Mitä sinä ajattelet, mitä tapahtuu kun jonku ihmisen kohtaamisen jälkeen koet voimaantuneesi?

  Ehkä olet silloin tullut kuulluksi ja nähdyksi itsenäsi ilman mitään raskauttavia rooleja? Ehkä tulit ymmärretyksi, sait kokemuksen empatiasta, joku ymmärsi sinua?

   Voiko olla niin, että kohtaamasi ihminen sanoitti sinulle ajatuksiasi jolloin asia selkeni itsellesi ja sait kiinni pohdinnoistasi? Oliko vuorovaikutuksessa peilaamista, sait heijastuksia omille pohdinnoillesi?
  Lähdetkö voimaannuttavan kohtaamisen jälkeen uusin, sinua eteenpäin menevin miettein? Ehkä mieleesi on tullut uudenlaisia polkuja jo paljon tallattujen polkujen sijaan?

  Onko tapaamisessa ollut vahva luottamus? Oletko saanut kokemuksen tunteesta” asiat järjestyy, voin hengittää vapaammin”? Vuorovaikutuksen seurauksena olet rohkeampi ja toiveikkaampi?

   Ajattelen, että toivo on kaiken perusta. Ellei meillä ole toivoa, uskoa paremmasta miksi yrittäisimme eteenpäin? Koen omassa työssäni olevani kuin kullanhuuhtoja. Voisin kuvata asiaa metaforalla kullanhuuhdonnasta seuraavasti: Vaskooliin otetaan hiekkaa, mutaa, kiviä. Seulotaan, etsien pienen pientä kultahippua. Usein väsymättömän ja joskus kovankin työn tuloksena löytyy pieni kultahippu. Tämä kultahippu kantaa asiakasta arjessa, joka ilman etsimistä olisi jäänyt kaiken hiekan ja mudan peittämäksi.

  Toivon sinulle voimaannuttavia kohtaamisia niin, että sinulle huuhdotaan kultahippuja ja että sinä saat olla huuhtomassa niitä.

  Hipuissa on usko ja toivo.

    Takaisin